Intuitio ja innostus – case polkujuoksukengät


Sain tovi sitten päähäni, että haluan ruveta juoksemaan asfaltin sijaan maastossa. Samalla keksin, että myös varusteet pitää päivittää vastaamaan uusia juoksuympäristöjä ja aloin tutkia tosissani polkujuoksukenkiä.

Tässä vaiheessa aloin myös käydä pientä sisäistä kamppailua. En ollut edes ikinä käynyt polkujuoksemassa ja rahaakin voisi aina laittaa enemmän säästöön. Nyt olin kuitenkin katselemassa mahdollisesti täysin turhaa varustetta, johon saisi helposti menemään ylimääräisen satasen.

Mitä jos jättäisinkin asian vielä hautumaan vähäksi aikaa?
Ehkä polkujuoksu onkin ihan tylsää ja kyllästyn saman tien.
Rahalle on paljon parempaakin käyttöä.
Taidankin mennä vain pururadalle kunnon metsän sijasta.

Järjen ääneksi naamioituneet ajatukset heijastivat selvästi kahta asiaa: epäilystä ja penseyttä.

Epäilin intuition vahvaa ääntä, joka kehotti lähtemään poluille ja ostamaan myöskin sopivat varusteet.

Penseä mieleni taas yritti tukahduttaa aidon innostuksen, jota koin uutta harrastusta kohtaan.

Esitän kaksi syytä, joiden takia taistelin järkeilyä vastaan:

  1. Intuitio on monen asian ja aiemman kokemuksen summa, eikä pelkkä hetkellinen päähänpisto. Alitajunta työskentelee tietoista järkeilyä tehokkaammin ja osaa yhdistää pienistä palasista uusia kokonaisuuksia: Jos olet pitänyt tästä ja tästä asiasta, mutta inhonnut tuota, tulet varmaankin rakastamaan tätä.
  2. Vilpitön uusista asioista innostuminen on aikuisiällä ihan liian harvinaista. Niistä hetkistä kannattaa ottaa ilo irti ja heittäytyä täysillä hölmöltäkin tuntuvien pikkuasioiden matkaan.

Intuitio on lopulta vain kipinä, jonka sytyttämän tulen voi helposti tappaa penseydellä. Lapsenkaltaisen innostuksen salliminen on puolestaan parasta polttoainetta roihun kasvattamiseksi.

Päädyin siis ostamaan hyvät polkujuoksukengät ja kävin ensimmäisellä lenkillä Lapakiston luonnonsuojelualueella. Olisin yhtä hyvin voinut suunnata lähimpään pikkumetsään, mutta päätin ajaa puoli tuntia suuntaansa mahdollisimman hienoihin maisemiin.

Mutta kannattiko kaikki tämä hulluttelu, vai menivätkö aika ja rahat hukkaan?

Lyhesti vastattuna: nautin joka hetkestä.

Näinkin pieni asia voi olla yllättävän merkityksellinen. Kyse on toimintamallista, joka voi vähitellen muuttua osaksi jokapäiväistä elämää.

Lopuksi listasin viisi positiivista huomiota tähän keissiin liittyen:

  1. Luotin itseeni
  2. Heittäydyin täysillä
  3. Otin riskin
  4. Toimin päättäväisesti
  5. Vein suunnitelman maaliin
Mainokset

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s